Kävin uudelleen Tallipihan putiikeissa. Nyt ostin nukkekotiin nämä ihanuudet.
🌼🌼🌼
minimehupullot Willan keittiöön |
ruskea-beige matto, toistaiseksi ruokasalissa |
vaaleansininen matto Willan keittiöön |
pehmeä punainen tyyny Ruusulaan |
Matot on tehty kierrätyksenä vanhoista poppanapöytäliinoista leikkaamalla ja liimaamalla reunat, etteivät purkaudu. Siistit ovat silti, kuin uudet.
ruukkukukka Ruusulan ikkunalle |
Liimasin pitsinauhaa kukkaruukun ympärille, kun ruukku oli Ruusulaan liian kirkkaan vihreä.
Tämä viimeinen ei ole uusi ostos, vaan vanhan pienen karkkirasian kansi, josta aion tehdä taulun Ruusulaan. Rasia on vuodelta 1895 ja se on 2 cm matalampi kuin esim. Sisu-pastillirasia, mutta saman levyinen. Sen takana lukee alkuperäinen käsin kirjoitettu teksti:
""Näin suuri lahjan sain Ivarilta, kun hän meni kihloin Anna siskon kansa, täynä namuja tämä rasia."
Lahjan saaja, pappani sisko, säilytti rasian kannen varmaankin nätin kuvan ja häämuiston vuoksi ja jossain vaiheessa se päätyi papalleni, jolla oli tapana säästää kaikki postikortit, postimerkit, tulitikkurasioiden kannet ja mielenkiintoiset lehtileikkeet. Papalta rasian kansi jäi äidilleni ja äitini jälkeen se on ollut vuosia minun lipaston laatikossa.
Nyt tämä nätti kuva saa uuden elämän merikapteeni Armaan miniatyyrikodissa. Kuvan tekstissä mainittu Ivar oli myös kapteeni, mutta ei merikapteeni, vaan pataljoonan kapteeni. Mistähän se johtuu, että historiallisissa esineissä on erityistä tunnelmaa? Karkkirasiaan on painettu oikean herkän maalauksen kuva, joka on ihan toista kuin nykyiset, tietokone-ohjelmalla tehdyt rasian kannet.
karkkirasian kansi 1895 |
🍓🍓🍓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämän blogin tarkoitus on olla hyvän mielen blogi, sen vuoksi kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.
Kivat kommentit piristävät päivää :)