Kuvia Turun linnasta ja Tuomiokirkosta ja Kaarinan tarina

Kävimme eilen Turun linnassa ja kävelimme korkeita kiviportaita ylös ja alas ja läpi linnan salien ja kapeiden käytävien. Turun linna on yli 700 vuotta vanha harmaakivilinna Aurajoen varrella. 

Linnassa on useita pienoismalleja linnan rakentamisen vaiheista. Otin vaiheista 3 kuvaa, kuva 2 on lähinnä nykyaikaa.

Turun linnan pienoismalli 1.

Turun linnan pienoismalli 2.

Turun linnan pienoismalli 3.

Linnassa on myös historiallisia miniatyyriesineitä.

Turun linnan miniatyyriesineitä.

Siellä on keltainen isohko nukketalo, josta unohdin ottaa kuvan ulkopuolelta. 

Tässä yksi nukketalon huone.

Turun linnan nukketalon huone.

Tässä vielä muita historiallisia 1:1 esineitä linnasta.

Puinen veistos, joita oli useita erilaisia, myös linnan kappelissa oli pyhimysveistoksia.

Tarjoiluesineitä joita pidettiin ennen näytillä ruokasalissa.

Ilmeisesti leipävateja.

Malja vuodelta 1709.

Koruja.

Jalokiviä.

Kiinalaista posliinia.

Linnan kappelista.

Kappelissa on kaksi kuninkaallista istuinta omissa aitioissaan.

Kappelin kello.

Muotokuvamaalaus.

Turun linnan ikkunasyvennys penkkeineen.

Ikkunanäkymä sisäpihalle.

Vauvojen historiallisia päähineitä.

Historiallisia naisten hiuskampoja.

Turun linnan sisäpihaa sateisena päivänä.

Kävimme myös Turun Tuomiokirkossa, joka on vaikuttavan korkea kirkko.

Turun Tuomiokirkko.

Tuomiokirkon käytävä.

Turun Tuomiokirkon alttari.

Tuomiokirkon hautapatsas Åke Tottista
ja hänen vaimostaan Kristiina Brahesta.

Catharina Månsdotterin eli suomeksi Kaarina Maununtyttären 
sarkofagi kruunuineen ja hänestä kertova lasimaalaus.

Vähän Kaarinan historiaa - Ei ole lasten satu.

Catharina Månsdotter (1550-1612) syntyi Tukholmassa vanginvartijan tyttäreksi. Noin 14-vuotiaana Kaarina pääsi töihin Ruotsin kuninkaanlinnaan Kustaa Vaasan tyttären, Elisabet Vaasan, hovineidoksi. Elisabetin veli, Ruotsin kuningas Erik XIV (1533-1577), rakastui pian nuoreen Kaarinaan ja otti hänet ajan tavan mukaan 'frillakseen' eli käytännössä avovaimokseen. He saivat yhteisiä lapsia Sigrid-tyttären ja Gustav-pojan. Aatelismiesten frillat olivat hovissa arvostettuja naisia, joilla oli omat palvelijat ja heidän lapsistaan pidettiin hyvää huolta. 

Erik avioitui myöhemmin Kaarinan kanssa vastoin aateliston yleisiä tapoja ja aiheutti sillä skandaalin, koska Kaarina ei ollut aatelinen. Kaarina kruunattiin Erikin tahdosta kuningattareksi Gustav-pojan syntymän ja häiden jälkeen vuonna 1568. Kaarina ehti toimia kuningattarena vain 87 vuorokautta, kun Erik sysättiin vallasta syrjään hänen vainoharhaisuutensa takia ja heidän koko perhe vangittiin lapsineen. Pieni prinssi Gustav ryöstettiin yöllä ja karkoitettiin Puolaan sukulaisten luo, jotta hän ei olisi perinyt Erikin kruunua. 

Turun linnan kynttilöiden kulutus kasvoi Gustavin sieppauksen jälkeen 1577,  kynttilöitä ei koskaan sammutettu niin kauan kuin Kaarina oli linnan vankina. Heillä oli myös Arnold-poika, joka kuoli 1-vuotiaana 1573 ja Henrik-poika kuoli 4-vuotiaana 1574. Perhettä siirrettiin vankeina useampaan linnaan jotta Erikin kannattajat eivät olisi tulleet vapauttamaan häntä ja lopulta Erik erotettiin perheestään eri linnaan. 

Erik XIV:n kuoltua Örbyhusin linnassa, hänen veljensä kuningas Juhana III (1537-1592) lahjoitti 26-vuotiaalle Kaarinalle ja 10-vuotiaalle tytär Sigridille Liuksialan kartanon Kangasalta. He saivat 26 henkilöä avuksi, joihin kuului opettaja, kolme pappia, neljä messuteiniä, köyhien holhooja, lainlukija Jaakko Teitti ja monia muita, sekä kyytiväki. Juhana III antoi määräyksen korjata kartanon huonokuntoisia kattoja. Kartanon 28 huonetta olivat suuria ja siellä oli 47 lasi-ikkunaa, jotka olivat siihen aikaan hyvin kalliita. 

Tietojen mukaan Kaarina hallinnoi kartanoa menestyksellä.

Liuksialan kartanoa ei poltettu nuijasodan aikana, kuten monia muita kartanoita. Ehkä syynä oli Kaarinan tavallinen syntyperä ja ymmärrys talonpoikien elämää kohtaan. Kaarina oli harras kristitty ja hän lahjoitti kirkolle joitain esineitä. 

Vielä Erikin kuningattarena toimiessaan hän lahjoitti jopa taloja palkinnoiksi ja lähetti varoituksia aatelisille silloin, kun Erik vaikutti vainoavan jotain henkilöä.

Kaarina kirjoitti lukuisia kirjeitä kuningas Juhanalle ja pyysi, että Gustav saisi tulla Suomeen, mutta siihen ei koskaan suostuttu. 

Gustav pakeni Puolan sijaiskodistaan ja Braunsbergin munkit löysivät hänet metsästä ja ottivat kasvatikseen. Kaarina sai sen selville omin neuvoin ja lähetti munkkiluostariin Gustaville taloudellista tukea. 

Juhana III ehdotti, että Gustavista tehtäisiin munkki ja hän saisi piispakunnan eläkkeeksi, mutta Gustav ei suostunut siihen. 

Gustav asui eri maissa ja opiskeli astrologiaa ja alkemiaa, kuten isänsä Erik. 

Kaarina sai tavata poikansa ainakin kerran Tallinnassa kun Gustav oli 28-vuotias, mutta Gustav ei osannut enää ruotsin kieltä. Kaarina lahjoitti Gustaville rahaa ja Erikin päiväkirjoja, mutta Gustav myi ne myöhemmin rahapulassa eräälle krouvin pitäjälle. Gustav kuoli 1607 Kashinin kaupungissa sairauteen. 

Tytär Sigridillä (1566-1633) oli kaksi aviomiestä, Henrik Klaunpoika Tott ja Nils Nilsson Natt och Dag. Sigrid asui Henrik Tottin kanssa Lohjan Kirkniemen ja Sjundbyn kartanoissa. 

Juhana III:n poika kuningas Sigismund luovutti Sigridille Liuksialan kartanon omistuksen Kaarinan jälkeen.

Åke Tott eli 'Pohjolan lumiaura' (1589-1640) oli Ruotsin sotamarsalkka ja Sigrid Vaasan ja Henrik Tottin poika, joka hallinnoi kolmea Eurajoen kartanoa ja koristi ne ylellisen loistokkaiksi sotasaaliillaan. Åke Tott ei kunnioittanut kirkkoa ja piti hevostensa heiniä Irjanteen kirkossa ja siitä on syntynyt erilaisia kansantarinoita, joilla ei ole välttämättä todellisuuspohjaa. 

Yhden tarinan mukaan Åke Tott ratsasti päihtyneenä kirkon keskikäytävälle kesken jumalanpalveluksen ja kannusti hevosensa pystyyn. Hevonen painui hitaasti polvilleen, eikä suostunut nousemaan ylös, ennenkuin pappi luki rukouksen. 

Kaarinasta ei ole olemassa aikalaismuotokuvaa, paitsi Erikin vankeudesssa hiilellä piirtämät kuvat kirjan sivuille. Jossain vaiheessa Elisabet Vaasan muotokuvaa luultiin Kaarinan muotokuvaksi ja sen maalauksen perusteella tehtiin monia muita Kaarinaa kuvaavia maalauksia, mutta ne eivät kuvaa Kaarinan todellista ulkomuotoa. Yksi näistä maalauksista on Kangasalan kirkossa. 

Kaarinan aikaista Liuksialan kartanoa ei ole enää, mutta alkuperäinen kivikellari on vielä nykyisessä puukartanossa. Liuksialan kartano on yksityisessä omistuksessa Meurmanin suvulla, eikä siellä ole yleisölle vierailuaikoja. Kartanoon johtaa kilometrin pituinen koivukuja ja sen ympärillä on peltoja.

Kaarina oli arvostettu leskikuningatar elämänsä loppuun asti, jota kutsuttiin kansan parissa Hyväksi Rouvaksi. Kaarinan ruumis balsamoitiin ja hänen hautansa ääreen Turun Tuomiokirkkoon viedään aina tuoreita kukkia sopimuksen mukaisesti.  

Näistä keskiajan henkilöistä on olemassa paljon enemmänkin mielenkiintoisia tarinoita. Lähteet ovat useammista kirjoista peräisin.